Tämän vuoden alusta sana 'Blogi' saa minut höristämään muutenkin jo isoja hörökorviani ja kuuntelemaan, että mitäs nyt blogeista sanotaan. Kaikki uusi tieto otetaan vastaan ja kritisoidaan.

Nyt on sitten tulossa ekat Blogivaalit. Näin totesivat tänä aamuna Ylen Aamu-TV:ssä Kaipainen Tallinnan yliopistosta ja Hesarin toimittaja Unto Hämäläinen. (Unto pitää Hesarin nettisivuilla Perässähiihtäjä -blogia vaalien ajan.)

Monilla eduskuntavaaliehdokkailla on nimittäin nyt omat blogisivut, joilla heihin voi tutustua lähemmin.  Näin sekä media että kansa voi 'hyödyntää' näitä vaaliblogeja. Suhde äänestäjiin tavallaan syvenee, sillä äänestäjillä on mahdollisuus kommentoida ehdokkaiden kirjoituksia ja he mahdollisesti vastaavat näihin kommentteihin. Ja näin syntyy keskustelua tavallista enemmän. Nähtäväksi jää ovatko enemmän nuoret vai vanhemmat äänestäjät blogien verkossa. He arvelivat, että blogisivut voivat nostaa esiin ja eduskuntaan aivan uusia henkilöitä ja tuntemattomiakin ehdokkaita. Kun vain heidän blogisivunsa ovat 'vetävät' ja houkuttelevat äänestämään.

Keskustelussa verrattiin tavallista lehtikirjoittamista ja blogiin kirjoittamista. Laki ja hyvä tapa tietysti ovat samat molemmissa, mutta blogiin kirjoittaminen on toisenlaista kirjoittamista. Se tehdään rennommalla kädellä, se paljastaa kirjoittajasta enemmän, siinä on henkilökohtainen saundi, jo ensisilmäys antaa kuvan kirjoittajasta ja synnyttää luottamusta tai sitten ei. Perässähiihtäjään voi kommentoida vain omalla nimellä ei nimimerkillä. Tämä siksi, että kirjoitusten ja kommentien laatu pysyy parempana.

Vaikka en politiikkaa sen kummemmin seuraakaan, niin kyllä tässä tuli monta todella hyvää kohtaa mietittäväksi, kun tänne omaankin blogiinsa kirjoittelee. Ja pätee nuo kyllä, vaikka blogi olisi opetuskäytössäkin.